Paranemaan päin

Pikku hiljaa aletaan päästä taas normaaliin arkeen, kun yskä alkaa jo parantua. Hukka on ollut jo muutaman päivän yskimättä, vaikka limaa vielä kuulostaisi olevan kurkussa. Hukka on kuitenkin tosi pirteä, ollut koko ajan, ja selvästi jo sitä mieltä, ett pitäisi päästä kunnon lenkille. Rocky on kakostellut vielä sillon tällön, mutta silläkin jo selvästi helpottaa. Rockykin vielä jonkun verran räkäinen, mutta sieraimista ei mitään kuitenkaan vuoda.

Ollaan oltu poikien kanssa viikko hyvin rauhallisissa merkeissä eikä olla omalta pihalta kovin etäs lähdetty ja sen kyllä huomaa. Hukka on aika ajoin vähän levoton ja innostuu kovasti aina ulos päästessään, kun luulee pääsevänsä lenkille. Mökkihöperöitä meistä kait kohta tulee. ;-) Pojat on kyllä saaneet keskenään nujaltaa jonkun verran, että edes jotenkin saisi niitä väsytettyä. Lisäksi ollaan lähes joka päivä pikkuisen tokoiltu. Rockylla sujuu hyvin ja mielellään se tekeekin. Pitäisi vissiin tehdä sen kanssa enemmänkin tokoilu, kun se kerta nykyään siitä niin innoissaan on. :-) Hukka taas on vähän ruosteessa, kun ei olla pitkilleen tehty kunnon tottisjuttuja. Ei oikein itselläkään tuo inspiraatio ole tarpeeksi korkea, joten turha sitä on odottaa Hukaltakaan. Tekemistä kyllä riittää, mutta ehkäpä Hukkakin joku kaunis päivä tekee hyvin ja innoissaan. Jahka minä löydän sen oikean motivaattorin ja innon sille tuohon hommaan.

Inspiraatiota odotellessa treenaillaan hyvin vähän kerrallaan ja hiotaan jo sujuvia liikkeitä. Loppu viikosta voisi ehkä lyhyttä lenkkeilyäkin harkita, kun parantuminen on jo niin hyvässä vaiheessa. Lauantaina saadaankin sitten vieraita, kun sisko tulee yökylään. :-)

Loppuun vielä niitä kuvia, mitkä oli tarkotus laittaa jo ajat sitten, mut kone sekoili sillon.
Kevät tulee jo hyvää vauhtia ja pojillakin selvästi jo kevättä rinnuksilla. :-)

Rocky jämäkkänä...  pihan vahti kun on.

Höpönassu
(mut älkää kertoko Rockylle, ett kirjotin sen tänne julkisesti)
;-)

"Plääh!" Hömöttäjä

Komia poika kevät auringossa ;-)

Olis pitäny koputtaa puuta....

Eilen pääsin kehumaan ettei Rocky oireile...
Kuinkas sitten kävikään, Rocky aloitti kakostelun yöllä ja tänä aamuna aika ajoin tehnyt samaa. Soitin sitten eläinlääkärille taas ja sain ukollekin antiloopit. Voihan sanonko mikä!!! Olin jo hyvin toiveikas ettei se Rockyyn olisi niin tarttunut. Onneks Rockykin muuten hyvässä kunnossa ja aamuruokakin meni hyvin alas.

Eihän tässä kohta uskalla käydä missään. Mietin ett Rocky on varmasti sen takia välttynytkin tämmösiltä, kun enhän mie sen kanssa oo käyny juurikaan missään saatikka sitten ollu toisten koirien kanssa tekemisissä. Pitäs varmaan lukkiutua neljän seinän sisään ja lopettaa Hukaltakin kaikki koirakontaktit. ;-)

Nyt sitten parannellaan molempia seuraava viikko ja toivotaan, ett siihen se jääkin sitten.

Sairastamista

Tällä kertaa onkin vähän kurjempia uutisia päivitettävänä, kun Hukka on saanut jostain kennelyskän. Todennäköisin tartuntapaikka oli Match Show, jossa käytiin reilu viikko sitten. Tätä kun on nyt liikkeellä.

Meillä oireet alkoivat maanantaina kakomisella, joka kuulosti ihan siltä kuin Hukalla olisi ollut jotain kurkussa ja se yritti kakoa sitä pois. Aluksi luulinkin, että jostain tämmöisesti oli kyse, mutta kun sama jatkui seuraavana päivänä ja vielä keskiviikkona niin päätin soittaa eläinlääkärille. Sieltä sitten sanottiin, että hyvä olisi tutkia ettei siellä nyt oikeasti ole mitään ärsyttämässä, tulehdusta tai jotain vierasesinettä.

Niinpä lähdettiin sitten käymään tohtorilla ja todettiin ettei kurkussa mitään ole ja todennäköisesti kyseessä on kennelyskä. Kuumetta ei onneksi ollut. Tohtori antoi antibiootteja ja yskänlääkettä. Eihän nuo lääkkeet itse kennelyskää paranna, mutta mahdollisen nielutulehduksen ja yleensä estävät mahdolliset jälkitaudit, kuten keuhkokuumeen. Yskänlääke tietysti helpottaa tuota kakomista.

Tänään ei ole hirveästi kakomista kuulunut. Ja muutenkin Hukka on kyllä ollut koko ajan ihan pirteä ja syönyt normaalisti. Ja toivottavasti pysyykin niin. Tänään oli kyllä iltaruoan kanssa vähän vetkuttelua, mut luulen sen johtuvan vain vähentyneestä liikunnasta. Hukasta kun huomaa heti, ett kiinnostus ruokaan vähenee jos liikuntakin vähenee. Pidän kyllä siitä ominaisuudesta ettei koira ole ahne ruoan perään. Ei pääse koira lihomaan niin helposti, jos joutuu joskus vähän liikkumista rajoittamaan. Hankaluuksia tässä tuottaa se kun, koiran pitää olla levossa jonkun aikaa ettei ainakaan oireet pahene ja Hukalla on vähän hankaluuksia pysyä nahoissaan, jos on päivän tai parikin jouten. Otetaan nyt sitten rauhallisesti ja toivotaan, ett tauti menee nopeasti ohi. Hukallakin huomaa selvästi, ett alkaa pieni köhiminen kun se innostuu jostain liikaa. Täytyy kehitellä poitsulle aivotyöskenlyä niin ei tarvii tuolla ulkona niin paljon lenkkeillä, jotta sais koiran väsyksiin.

Ikävää on myös se, että ehdittiin aika monen koiran kanssa olla tekemisissä ennen kuin oireet ilmaantuivat, joten täytyy vain toivoa ettei muille ole tullut mitään. Laitoin jo sanaa eteenpäin menemään, jotta saataisiin tieto kaikille koirakoululaisillekin. Minulla kun ei ole kaikkien numeroita enkä muutenkaan tunne heitä.
Ainut hyvä puoli tässä on ettei Rocky ainakaan vielä ole oireillut ja luulen, että olisi kyllä jo aloittanut jos olisi meinannut.

Meidän piti Hukan kanssa käydä tänä viikonloppuna Orimattilassakin kasvattajan luona moikkaamassa heitä ja hieromassa jokunen koirakin samalla. Siirtyi nyt sekin ettei tartuteta tautia muihin koiriin. Harmittaa kovasti, mutta eiköhän me kuitenkin päästä käymään jahka poitsu paranee. :-)

Mutta päivä kerrallaan mennään ja toivotaan pikaista paranemista. Ja nyt nukkumaan niin jaksaa huomenna sitten kehitellä poijjalle tekemistä. :-)

Uusia ystäviä

Eilen käytiin pitkästä aikaa koirakoulussa Juankoskella. Hiukan ollaan tuon Hukkasen kanssa eletty pellossa ja se näkyy kyllä suorituksissakin. Koirakoulu meni vähän plörinäksi ja poitsu oli aikalailla omissa oloissaan. Kun seisottiin paikallaan ja Hukka oli sivulla istumassa niin kontakti oli kyllä ihan kiitettävä. Seuraaminen meni maata haistellessa ja luoksetulossa Hukka varasti. Pari kertaa piti muistutella, ett mites tää luoksetulo taas menikään ja sitten kolmannella se menikin täydellisesti. Kyllä Hukka tuolla ns. "maastossa" tulee luokse kutsuttaessa, nyt vaan varmaan sotki se kun joutu jäämään paikalleen ennen kuin pääsi luokse ja kun ympärillä oli paljon outoja koiria. Mutta eipä näistä jaksa stressata. Rockyn kans otin asian vähän liiankin vakavasti ja menetin monesti hermoni. Jospa tällä kertaa pääsisi vähemmällä ressillä. :-) Rockyhan menee nykyään koirakoulussa tosi hienosti, mutta ehkä siihen samaan tulokseen pääsee helpommallakin... tai ainakin toivon niin. :-)

Koulun jälkeen jäätiin sitten hetkeksi juttelemaan muiden koirakoiden kanssa ja enimmän porukan poistuessa paikalta päätimme laskea koirat vähäksi aikaa irti. Mukana oli siis Hukka, puolitoista vuotias bernhardiuros sekä nuori dobberinarttu. Alkuun homma meni lähinnä tutkimiseksi, niin ympäristön kuin kavereiden. Sitten Hukka sai dobberin vähän leikkimään ja ne juoksivatkin innoissaan ympäriinsä. Mukavaa näkyi olevan molemmilla. Bernhardi tutki hyvin päättäväisenä ympäristöään, eikä juurikaan piitannut muista kanssanuuskioista. Dobberi olikin jo ennestään tuttu kaveri. Meni jonkun aikaa ennen kuin bernhardi liittyi muiden leikkiin ja sitten juostiinkin kolmistaan. Oli se kyllä niin hieno näky, kuinka kolme niin erilaista koiraa saa touhun aikaseksi. Hukka oli aivan haltioissaan ja siitä kyllä näki etäs kuinka onnellinen koira minulla oli sillä hetkellä. Hukka otti kyllä kaiken ilon irti uusista ystävistä. Eihän sitä tohtinut välillä edes kutsua luokse, kun toisella oli niin kivaa.

Aikansa koiruudet juoksentelivat ja touhusivat keskenään, kun sitten yhtäkkiä tapahtui jotain...
Hukka ja bernhardi päättivät alkaa painimaan keskenään... Nii-in, aivan Hukka, joka on 32 kiloa ja bernhardiuros, joka painaa lähemmäs 60 kg. Ensin nähtiin koirien juoksentelevan ja sitten alkoi mahoton örinä ja pörinä, kun pojat alkoivat paininsa. Molemmat olivat kyllä ihan täysillä leikissä mukana eivätkä yhtään hätkähtäneet toistensa örinöitä. Se oli kyllä hyvinkin koominen näky ja siihen vielä huvittavuutta lisäsi se, että bernhardi heittäytyi selälleen ja Hukka alisti sen kerta toisensa jälkeen. Tämä ei siis ollut mitenkään inhottavaa alistamista vaan berhardi tosiaan itse aina rojahti maahan ja antoi Hukan olla päällepäsmärinä. Kyllä Hukan ego kasvoikin, kun "sai" niin ison koiran selätettyä. ;-) Molemmat pojat olivat kyllä niin onnellisen olosia, että siinähän ne saivat painia keskenään varmaan yli tunnin ja olisivat jatkaneet varmaan vielä vaikka kuinka ellei omistajilla olisi ollut muita menoja. Dobberinarttu ei oikein poikien painista innostunut, vaan yritti kovasti saada Hukan taas juoksemaan kanssaan. Koska yritykset jäivät tuloksittomiksi, tyttö päätti kehitellä omaa kivaa ja leikki hihnallaan sekä myöhemmin myös Hukan narulelulla. Ajattelin, että olisi tytölläkin vähän puuhaa, kun saa narun leikkiinsä. Hyvin näkyi pärjäävän ja sain jopa vähän vetääkin narua dobberin kanssa.
Ja jatkoa seuraa, koska sovittiin ett mennään joskus ihan asiakseen juoksuttamaan koiruuksia jonnekin maastoon. :-)

Rockyn kanssa käytiin kaksistaan lenkillä ennen kuin oli taas aika lähteä kohti Vääksyä. Isäntä lähti käymään kaupassa, joten pummattiin siltä kyyti kylille ja lähettiin sieltä sitten varsinaiselle lenkille. Rocky oli niin innoissaan autosta päästessään, ett päätti antaa koko kylän raikua komeasta haukustaan. Vähän piti jo toppuutella, kun alkoi haukkuminen mennä jo liiallisuuksiinkin ja ihmiset katselivat meitä taas aika kauhuissaan. :-) Vaikka eihän se Rocky kellekään mitään tee, rakastaa vaan niin kovasti tuota haukkumista ja täytyy kyllä myöntää, että komea ääni sillä ukolla onkin.

Rocky on kyllä aina niin ihana kun se vaan innostuu jostain ja löytää sen pienen pennun sisältää, mikä siellä vieläkin asuu. Kyllä siinä kohta seniori-ikäinen koirakin ihan vallan riehaantuu ja itse ei voi kuin nauraa ja ihastella toisen menoa. Otettiin kyllä kaikki ilo lenkistä irti siitäkin syystä, että Rocky jäi viikoksi kotiin. Ukko sai revitellä vapaana ja hihnassa kulkeminenkin oli kyllä mallikasta menoa. Rocky on tosi huvittava kun se vapaana ollessaan saa ihme riemunpuuskan ja kattoo mua sillä silmällä, jonka jälkeen ryntää loikkien ja pomppien miun luo.... pienen urinaäänen saattelemana. :-D Tämä on niitä hetkiä, joita en koskaan unohda. Lenkki oli kyllä täydellinen.

Eilen tosiaan tultiin Vääksyyn Hukkasen kanssa ja Rocky sai jäädä viettämään isännän kanssa poikamies elämää viikoksi. Perjantaina kun mennään täältä suoraan Hukan kasvattajan luo viikonlopuksi, niin en viitsinyt Rocky sinne ottaan stressaantumaan. Siellä kun on paljon muitankin koiria, jotka varmasti vähän hermostuttaisivat Rockya. Jospa se viikko menisi nopeasti. On todella kova ikävä jo Rockya. Itseasiassa se tuli jo eilen heti kun oma kotipiha hävisi näkyvistä. Pitää vaan muistaa aina mikä on sille omalle rakkaalle koiruudelle parhaaksi, vaikka itse olisikin ikävissään. :-)

Tarkkana kuin valppaat koirat

Rakas lumikuononi

Hankimönkiäinen

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Palaillaan koiramaisissa tunnelmissa taas myöhemmin. :-)

Reissussa

Oltiin Hukka pojan kanssa käymässä taas pitkästä aikaa Joroisten kylässä. Mentiin perjantaina yökylään Sarin luo, jossa oli myös pkcolliet Salsa, Misty, Bondi ja Raisa. Hukka vähän jännitti toisia koiria eikä oikein meinannut uskaltautua sisälle. Hetken aikaa siinä sitten tutustuttiin oven raosta kunnes saatiin tarpeeksi rohkeutta astella sisälle asti. Mummelit ja pikku likka otti Hukan ihan hyvin vastaan, mutta Bondi oli vähän varautunut, kun toinen uros tepsutteli hänen reviirilleen. Hukka kotiutui nopeasti, ehkä vähän liiankin... Hukalla oli vähän turhankin kova meno välillä, eikä se oikein malttanut rauhoittua. Häsellys alkoi sitten käydä muiden koirien hermoille, piti ihan käskeä poitsu rauhoittumaan ja maate. Vaikeaa se oli, mutta aika ajoin jopa onnistuikin hetkeksi.

Oli kuitenkin ihan mukava nähdä, että Hukka osaa alistua eikä ala kukkoilemaan toisten reviirillä. Hienosti Hukka osasi alistumiseleitä ja rauhoittaviakin signaaleja esittää, vaikka onkin kasvanut hieman sosiaalittoman Rockyn alaisuudessa. Rocky kun ei ole aina oikein kovin hyvin puhunut tuota koiraa. Rockylla on ollut vain tapana kertoa heti alkuun, ett hän on vahvin ja isoin eikä muilla ole mitään sanottavaa siihen. Eipä se paljon aiemmin katsellut toisten koirien kehonkieltä. Ja sekin on hyvin yleistä Rockya, ett tarpeeks kovaa kun ärisee ja rähisee niin kyllä ne muut väistää. Nykyään ei ihan niin pahaa ole, kastroiminen auttoi paljon ja ukostakin tuli hiukan sosiaalisempi.

Mutta tosiaan "palataan" taas Joroisiin. Kovasti Hukka olisi Raisaa rakastanut, mutta Raisastakin on kasvanut nainen eikä anna ihan jokaisen pojan klopin sinkoilla päällensä. Hukka meinaa olla vähän liian raju rakastaja Raisan mieleen. Raisa kyllä yritti kertoa Hukalle, ett miten leikitään ja ollaan, mut eihän tuo tohottaja vauhdistaan ehtinyt tajuta. Kummasteli vain, ett mittee tuo naikkonen tuossa näpsii. Hukka ei vaan tajunnu, pitäs vissiin käyttää sitä useammin jossain narttulaumassa niin oppis kunnioittamaan niiden omaa tilaa. Ilta oli aika häsellystä, mutta kyllä se Hukka sitten yönsä nukkuikin.

Seuraavana päivänä ei ihan niin kova meno ollu. Hukka joutu vähän pakkolepoon, kun alotettiin Sarin koirien hieronnat. Kaikki muut suljettiin muualle siksi aikaa, ett jokainen saa vuorollaan rauhassa olla hierottavana. Hukka joutu pitkän päivän olemaan omassa huoneessa portin takana, vaikka pääsikin välillä ulkona käymään. Mutta kyllä se Hukka maltto hyvin nukkuakin. Teki ihan hyvää, kun edellinen ilta meni häseltäessä. Hukkakin vaikutti yllättävän tyytyväiseltä järjestelyyn... taisi vielä väsyttää. :-)

Siinähän se päivä tosiaan meni mukavasti koiria hieroessa. Ihan se työstä käy... neljä koiraakin kun putkeen hieroo, niin yllättävän rankkaa on. Hierontojen jälkeen sitten leikittiin hetki Hukkasen kanssa ja pientä koulutustakin oli ilmassa. Otettiin Bondille vähän siedätyshoitoa ja yritettiin kertoa, ett Hukka on ihan vaaraton kaveri eikä se yritä khalifiksi khalifin paikalle (vai miten se meni). Hukkakin siis sai siinä samalla vähän tokoreeniä. Siinäpä se ilta menikin kunnes oli aika rentoutua ja parantaa maailmaa. ;-)

Sunnuntaina lähettiinkin hyvissä ajoin koti kohti ja matkalla pysähdyttiin Kuopiossa mätsärissä. Alkuun Hukka oli kovastikin kiinnostunut muista paikalla olioista ja tarkkaan piti tutkiskella kilpakumppaneita. Eräs tanskandoggi olikin yllättävän jännä tapaus. Hukkaa ihan jänskätti, kun niin iso kaveri tuli vastaan ja alkoi tutkia Hukkasta. Poitsu ihan jäykistyi ja ihmetteli kovasti, ett mikäs tämä näin iso kaveri on laatuaan. Hiljeni Hukkakin liikkeissään siinä vaiheessa. :-D "Järkytyksestään" selvittyään jatkettiin matkaa kehämme laidalle. Levottomuutta oli ilmassa, mutta onneksi ei kauaa mennyt kun Hukka jo malttoi rauhoittua ja makoili paikoillaan tarkkaillen ympäristöä. Muutaman kerran treenasin kehäkäyttäytymistä ennen vuoroamme ja olin tyytyväinen.

Kehässä olikin ihan toinen meininkin... liekkö siellä pyörähtäny juoksuinen narttu vai mikä oli kun Hukka oli kovasti kiinnostunut alustansa hajuista. Seisominen sujui hienosti ja ravi olisi ollut muuten tosi ihanteellista, mutta kun se kirsu viisti maata lähes koko ajan. Eipä siis sijoitusta tällä kertaa. Muuten Hukka kyllä osasi hyvin käyttäytyä kehän ulkopuolella. Jaksoi odottaa vuoroaan ilman piipitystä. Eikä mitenkään liian innokkaasti yrittänyt tunkea jokaisen koiran luo.

Rocky oli viikonlopun kotona isännän kanssa ja hyvin oli menny ukollakin. Lauantaina oli lenkillekin päässyt ja hyvin jaksanut. Eikä ollut pahasti oireillut lenkin jälkeen lonkkiaan. Eniten taitaa nykyään vaivata kireä selkä, joka kaipaisi kovasti hierontaa. Toivon todella että saan ukon tajuamaan sen olevan sille vain hyväksi ja helpottavan oloa.

*****

Tänään käytiin lenkkeilemässä tuolla kylän pinnassa vähän sivistäytymässä. Hukan vetämistä lukuun ottamatta meillä meni tosi hyvin. Ei tarvinnut hävetä poikien takia, kun eivät ruvenneet härveltämään keskellä kylää. Kaupan nurkalta kaarrettiin hiljaisemmille teille (ja kyllä Juankoskellakin voi olla vieläkin hiljaisempaa, kun "keskustasta" poistuu) ;-) Rockyhan se jo arvasi minne mennään ja alkoi vähän jo innostuakia... kohta pääsee vapaaksi. Ja näin kävi, päästiin pikku tielle ja sillon läks... pojat oli irti. 

Vapaana ollessa on hyvä treenata aina lähellä pysymistä ja muutenkin korvien kuuluvuutta. Hukka oikeastaan totteleekin paremmin vapaana, kuin hihnassa. Ja Rockya on vain niin ihana seurata, kun se saa semmosia ilokohtauksia ja hurjistuu välillä. Niin ja loikkii ihan onnessaan sen minkä lonkat antaa. Pojilla oli hauskaa taas ja mikäs sen mukavampaa omistajalle.

Kotiin päästyämme oltiin vielä hetki pihalla ja leikittiin. Rockylle heittelin narulelun pätkää muutaman metrin päähän ja Hukka pääsi revittämään vähän frisbeen perässä. Hukka oppi ottamaan lentävän lautasen kiinni ilmasta. Ja se että mie vielä kehuin sitä siitä kovasti niin lisäsi yritystä. Nyt ollaankin jo aika hyviä. Rocky härvelti narunsa kanssa ympärillä ja oli okein tyytyväinen kun satuin heittämään narun vähän matkan päähän. Rockyn leikki on vähän hallitumpaa kuin Hukan, mutta kyllä tuolla näkyy ihan yhtä hauskaa olevan. On se mukava nähdä, että Rocky tajuaa hiukan itsekin hidastaa vauhtia. Hieno mies!

Lopuksi viel joitakin kuvia piristeeksi. :-)

Rocky nauttii kevätauringosta

Rocky kertoi juuri hyvän vitsin... :-D

Hukka ja frisbee

Oli tarkoitus laittaa enemmänkin kuvia, mutta tietokone alko temppuilla....

To be continued...